päivitystä vihdoin !

Hehheh, onpas tuota aikaa kulunut viime päivityksestä.. semmoset 3 viikkoa. Ehkä mä laitan sen työn piikkiin, tai laiskuuden tai molempien? No kyllä mä eilen sentään päivitin blogin ulkoasun ;)

Eipä tässä joulukuussa ole oikeastaan mitään erikoista tapahtunut. Rytmi on ollut melkein sama joka päivä: aamulla koiran kanssa touhuamista, omien asioiden hoitamista, syömistä ja sit töihin. Illalla ei oo oikeen jaksanut enää mitään päivityksiä tehdä vaan oon vain dataillut silmät ristissä. Nyt kun työt ja kaikki jouluhässäkkä on ohi nii jaksaa ja on aikaa taas tähänkin hommaan panostaa :)

Ollaan Siirin kanssa opeteltu lisää temppuja. Nyt onnistuu aikaisemmin mainittujen lisäksi jo kieriminen, tassun anto ja maasta/istumasta seisomaan siirtyminen :) Sisäsiisteydessäkin ollaan jo edistytty niin, että molemmat tarpeet tulee aamuisin ulos. Kakkelit sitten muuten tulee yleensä sisälle ja vielä niin, että kun just tullaan ulkoa (!!!!) nii neiti kipittää tekee alustalle kakat :( niitä kun ei millään voinut tehdä hetki sitten ulos :D

Jouluna meillä täällä oli myös chihuahua nimeltä Amadeus. Se on hirveen ujo, mutta näytti kyllä tarvittaessa Siirille kuka se pomo täällä on :) Vaikka ne ei nyt hirveenä yhdessä leikkineetkään, niin samassa huoneessa oleminen ei ollut mikään ongelma. Siiri järsi luuta ja Amadeus kyhnötti vähän matkan päässä. Olivat ehkä maailman suloisin näky kun molemmat hyppäsivät portaiden päässä olevan portille, jotta näkisivät meidät kun mentiin alakertaan syömään.

Illalla kun porukalla pelailtiin lautapelejä olohuoneessa niin voi että sitä ihanuutta kun Amadeus tuli mun syliin nukkumaan ja Siiri nukkui jalkojen välissä <3 Molemmat ovat sellaisia rakkauspakkauksia!<3

Leikkasin äsken Siiriltä kynnet ja harjasin turkin. Neiti osaa jo hienosti pysyä sylissä, kun kynsiä leikataan. Saattaa se välillä vähä koittaa lähteä pois tai mönkii muuten vaan, mutta kun hieman komentaa nii pysyy sitten paikallaan :) Ei oo vielä ennen harjaan jäänyt kun ehkä muutama haituva, mutta nyt oli koko harja ihan täynnä karvaa voi eeii ! Mun punainen sohvakin on saanut uutta kuvitusta kiitos neitin karvojen, kun kiehnää siinä vähän väliä ;)

Sunnuntaina 8.1 olisi Match-show, johon olisi Siirin kanssa tarkoitus mennä. En ite uskalla mennä kehään, mutta onneksi kokemusta omaava kaveri on lupautunut esitellä Siirin kun mä jänistän.. Hän myös teippasi Siirin korvat perjantaina kun ne taas nousivat. Ne siis nousi ekan kerra ehkä kuukausi sitten mutta ne laskeutui takaisin täydellisiksi. Nyt ne ryökäleet ponnahti taas pystyyn nii pistettiin teipeillä kii :) Pitää koittaa nyt tässä kasvun aikana saada ne rotumääritelmän mukaisiksi, mutta jos ne eivät ole pysyäkseen, niin sitten ei. Ei mua haittaa jos ei päästä näyttelyissä etenemään, koska toisen korvat eivät ole sellaiset kun vaaditaan. Siiri on silti yhtä rakas<3 Pitää nyt vaan yrittää kun on siihen mahdollisuus.

Hehe. Aloitin tän postauksen kirjottamisen joskus klo 14 aikoihin, mutta meille tuli tossa 15 aikoihin imurimyyjä. Kivasti laitoin hänet imuroimaan mun petauspatjan ja edellä mainitsemani koirankarvoja täynnä olevan sohvan. Nyt on puhdas petari ja sohva! :D

Vielä liitän kuvat ja sitten pakko mennä syömään kun aamupalan viimeksi olen syönyt :( Voisin illalla laittaa vielä videoita kun Siiri avaa joululahjojaan ja muutenkin tehdä pienen joululahjapostauksen jos vaan sähköt pysyy talossa. On nimittäin sellanen myrsky tuolla ulkona, että valot välkkyy vähän väliä ja ties vaikka sähköt menee kohta tai puu kaatuu niskaan. Tässäpä kuvia Siirulista.

Siiri nukkuu omalla tyylillään...

Vinkeenä kynsien leikkuun jälkeen

Onko toinen vähän suloinen<3

Uusia kokemuksia

Tultiin just Siirin kanssa kotiin eläinlääkäristä, koska käytiin ottaa ekat rokotukset. Hyvin meni ja Siiri pysyi melko paikallaan pöydällä ;) Painoa tytöllä on jo 4,5kg !! Se ei kuitenkaan oo yhtää pullero eli taitaapi tulla iso tyttö.

Mentiin lauantaina Siirin kanssa Jussille yöksi, ja tämä olikin Sirpulalle eka yökyläily. Ollaan me toki monesti oltu jo siellä, mutten oo koskaan Siirin kanssa jäänyt vielä yöksi. Lyhyehkön huoneessa pyörimisen jälkeen neiti rauhoittui aloilleen ja nukkui tuttuun tapaansa klo 9 asti :)

Sunnuntaina lähdettiin Jussin porukoiden kanssa metsälenkille, ja Siiri sai kipittää vapaana. Tosi nätisti vipelti meidän lähellä, ja jäi aina välillä odottamaan jos jäätiin jälkeen. Myös paikka-käsky onnistui tosi hienosti. Lähdettiin vain kävelee Siirin luota pois ja neiti nakotti paikallaan niin kauan kunnes annoin luvan tulla meidän luokse. Muutenkin Siiri kulkee hienosti lähellä vapaana ollessaan. Ollaanki pidetty sitä mahdollisimman paljon vapaana, ettei siitä vapaaksi pääsystä tule jotain harvinaista herkkua, jolloin pitäisi lähtee karkuun juoksemaan, koska kerrankin pääsee. Kiinni hihnassa Siiri onkin vain kun lähdetään lenkille jonnekin missä kulkee autoja, ihmisiä yms.

Käytiin perjantaina taas kaverini luona, jossa Siiri pääsi leikkii Ciran kanssa. Siiri jäi myös sinne temmeltämään siksi aikaa kun olin illan töissä :) Illalla sain sitten hakea mukaani rättiväsyneen nassukan.

Myös eilen Siiri pääsi Ciran kanssa riehumaan kun käytiin kaverin luona muutama tunti kahvittelemassa. Taitaa pikkutytöistä tulla bestiksiä kun heillä on aina niin hauskaa ja nukkuvat ihan vieri vieressä <3

Nyt syömään ja illaksi töihin. Huomenna onkin sitten vapaapäivä, ihanaa :)

Tässä muutama kuva, jotka napsin Siiristä tällä viikolla.

Tähän mennessä tapahtunutta

Tosiaan silloin kun blogi oli vielä Vuodatuksessa, niin sen päivittely vähän jäi jälkeen kun ärsytti kun blogi oli niin kökön näköinen. Viimeksi siis varsinaisesti päivitin blogia sinä iltana, kun Siiri haettiin eli 5.11 ja siitähän on 3 viikkoa aikaa eli PALJON on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Tässä päivityksessä koitan kirjoitella, mitä kaikkea Siirin kanssa on touhuttu ja mitä neiti on jo oppinut. Asiat ei välttämättä tule ihan aikajärjestyksessä, mutta haittako tuo hirveästi. Tähän väliin on kyllä pakko kertoo miten höppänä tuo yksi oikein on. Aina kun olen koneella eli tälläkin hetkellä, Siiri tulee nukkumaan ihan jalkoihin, ja vielä niin, että aina joku kohta on ihan kiinni tuolin jaloissa. Eli ei hirveenä ole varaa tuolia liikutella. Jos se alkaa nukkumaan jossain muussa kohdin lattiaa, kun oon koneella, niin viimeistään muutaman minuutin päästä on kyllä pakko päästä mamin jalkoihin nukkumaan! eikö oo suloinen<3

Ensimmäiset viikot meni ihan vaan totutellessa uuteen elämään. Siiri kyllä kotiutui todella nopeasti, ihan muutamassa päivässä. Itsellä ehkä se vaikein osuus on se, että heti herättyä alkaa mahdoton kerrospukeutuminen, eikä saakkaan lorvia lämpimässä peiton alla ;D On niitä pitkiksiä, kollareita, paitoja, hupparia, takkia, hattua, hanskaa... Me no likie talvi :( Kesällä olisi vaan niiiin helppo yökkärit päällä kekkaloida pihalle aamupisulla käyttämään. Mutta tilanne on nyt tämä ja ei auta muu kuin elää sen mukaan.

Kynnetkin oon ite muutaman kerran leikannut ja hyvin on mennyt, mitä nyt itse oon hermoillut, mutta koira ei yhtään.

Viime sunnuntaina käytiin äitin kanssa kattomassa agilitykisoja Kuopiossa ja oli ihan HUIPPUA! Molemmat katottiin alussa vaan ihan tippalinssissä miten hienon näköistä oli. Jotenkin se oli vaan niin liikuttavan näköistä miten koirat nautti siitä niin paljon, ja ehkä sitä jotenkin tuli sellanen jännä olo et, hei mä niin tulen itsekkin joskus olemaan tuolla MINUN koiran kanssa! Pientä tuttavuuttakin tuli tehtyä erään shetti-kisaajan kanssa :)

Viime viikolla käytiin Siirin kanssa Mian luona, jolla on aivan ihanat sheltit Oodi ja Hippu<3 Siirin pienen ujostelun jälkeen Siiri ja Oodi leikki niin paljon, että illalla sain nauttia rättiväsyneestä pennusta. Käytiin myös Mian kanssa pienellä metsälenkillä koirien kanssa. Hänen koirat veti rallia edellä kahdestaan, mutta Siiri vähän vielä ujoili ja pysyi kiltisti mun lähellä. Mia oli myös niin ihana, että leikkasi Siirin kynnet ja trimmasi tassut priimakuntoon! :)

Keskiviikkona käytiin sit toisen kaverin luona, jolla on suunnilleen Siirin ikäinen hollanninpaimenkoira. Nyt ujostelua ei kestänyt kun ehkä minuutti ja pennut jo juoksi rallia ympäri kämppää ja telmivät.

Sitten vielä Siirin koulutuksesta. Aloitettiin naksuttimen käyttö ehkä puolitoista viikkoo sitten. Sen avulla Siiri osaa jo istu- ja maahan-käskyt. Paikka-käsky on parhaillaan työn alla. Siiri osaa myös tulla luokse käskystä, istua nätisti ja katsoa silmiin ennen ruoan saamista. Myös pissit onnistuu hienosti ulos, kuten myös hihnassa kulkeminen suurimmaksi osaksi (mitä nyt välillä kulkeminen pientä siksakkia) :D Eiköhän tuosta vielä kunnon koirakansalainen tule!<3 Tammikuussa mennään vielä pentukurssillekin :)

Viime yönä satoi ihan älyttömästi lunta ja Siiri oli tänään ihan innoissaan pihalla. Juoksi ympäri pihaa ja kiehnäsi lumessa. Myös lumipallojen haku oli Siiristä huippukivaa :) Ei ollu kamera mukana, mutta pitää joku toinen päivä ottaa kuva kun neiti vipeltää pihalla kuononpää lumessa. Tässä tänään muutama sisällä otettu kuva.

Blogi siirtyy tänne

Aloitin siis blogin kirjoittamisen Vuodatuksessa, mutta siirryin blogspotiin, koska täällä saa helpommin kivemman ulkoasun, ja musta muutenki tuntuu et tätä on helpompi käyttää :)

En jaksa nyt pitkästi kirjoitella, kun hirveä nälkä mahassa murisee ja pitäisi Siirulaisellekin ruoka antaa.

Olen ihan hirmu laiska lisäämään kuvia koneelle. Kamerassakin on Siiristä kuvia, mutta ei ne vaan koneelle asti pääse. Kännykällä onkin nopeampi ottaa kuvia ja siirtää bluetoothilla koneelle ja sieltä blogiin, mut kuvien laatu ei kyllä ole mitään huippuluokkaa.. Voisinkin liittää tähän mukaan kuvan

neitistä, joka vetelee nokosia tällä hetkellä :)

Siirillä on toinen korva ollut aika kevyen näkönen, ja tänä aamuna huomasinkin, että korva töröttää pystyssä melkein koko ajan. Pienikin pään liike tai kallistus taaksepäin saa oikean korvan ponnahtamaan pystyyn, arghh ! Siinä aamusella sitten äkkiä viestiä kasvattajalle ja koirakavereille, että apua mitä teen. Pitänee varmaan liimata korva, koska veikkaan vähän, ettei teippi tulisi pysymään, on nimittäin sen verran rajut leikit Siirillä varsinkin toisten koirien kanssa. Ei oo hirveenä kokemusta tällasista jutuista minulla, mutta onneks on ihmisiä, jotka neuvovat :)

Kynsien leikkaaminen on aina ollut mulle melkoinen mörkö. Silloinkin kun koiraa ei vielä ollut niin mietin aina, että en varmaan ikinä uskaltaisi leikata koiran kynsiä, mutta nyt se mörkö on vähän pakko kohdata. No siinä vaiheessa kun Siiriä menin hakemaan sen ollessa 7 viikon ikäinen, huokasin helpotuksesta kun näin, että Siirillä on valkoiset kynnet. Jes pääsen helpommalla! Iloa kesti muutama viikko ja muutamat kynnenleikkuut, kunnes huomasin, että jaahas neitillä alkaakin kynnet tummua.. kivakiva. Ja ei lohduttanut yhtään kun kaveri, jolla on myös shelttejä totesi, että kyllä sille mustat kynnet näyttää tulevan. Sanonpahan vaa, että voe %"€#"%€&#" ! No toivossa on hyvä elää :)

Nyt Sirpulaa pissillä käyttämään ja syömään :)

Siiri tuli taloon

Nyt on Kotkan reissu takana ja mukaan sieltä lähti karvapallero Siiri<3

Herättiin Jussin kaa jo 6 aamulla ja untahan tuli niinkin paljon kuin 5 tuntia.. Sitten koirakamat autoon ja eiku menoks! Mä hyppäsin rattiin ja olin niiiiiiin tyytyväinen itteeni että KERRANKIN pääsin lähtee ajoissa ja voisin olla jopa määränpäässäkin ajoissa... VÄÄRIN !!! Eihän me tomppelit tietenkää älytty että kun on jo marraskuu nii talvirajoitukset on tullu.. no ehkä se ei tullu iha ekana mieleen ku on sula maa ja sää ihan sama ku kuukausi sitten ajoreissulla Kotkaan. Siinä sitten 80km/h rajoituksilla kuivalla asfalttitiellä körryyteltiin (kröhm mitä nyt välillä rupes kaasujalka painamaan..). Piti vielä syömässäkin käydä enne kasvattajan luokse menoo, että jooooo on sanomattakin selvää ettei oltu perillä klo 11 niinku piti :D

Perillä odotti viime kerrasta hurjasti kasvanut Siirulainen ja muu ihana koirajengi. Siellä Siiriä paijjailtiin ja ihasteltiin, kahviteltiin ja hoidettiin paperijutut. Sitten vaa koira kainaloon ja kotimatkalle, että ehtis ennen iltaa takaisin kotiin. Matkaahan meiltä Kotkaan on siis reilut 300km, joten ainakin 4h ajomatka oli meillä taas edessä. Ensimmäisen tunnin ajan Siiri yritti tulla koko ajan syliin, mutta sen jälkeen se luovutti ja rauhoittui nukkumaan mun jalkoihin. Kerran pysähdyttiin pissitauolle ja tytsy tekikin pissat 5 minutissa ja matka pääsi jatkumaan :) koko loppumatkan Siiri sitten nukkua tuhisi<3

Taloon sisälle tulo oli hirmu pelottavaa Siirin mielestä ja poloinen alkoikin täristä ihan hirveesti. Ensimmäinen puoli tuntia me istuttiinkin eteisen lattialla ja Siiri pikkuhiljaa alkoi haistella yhä enemmän ympäristöä. Jussin porukat tulivat Siiriä samalla katsomaan ku hakivat Jussin ja tästäkös Siiri innostui. Kaikkia piti haistella vaikka alussa vähän jännittikin.. Vielä Siiri ei sanomalehdille pissaamista hokassu ja lorauttikin pisulit omaan häkkiinsä ja eikun viltti pesuun :D

Vähän myöhemmin Siiri teki pissit paperille ja sai siitä hirveät kehut ja tästä innostuneena se teki muutaman minuutin päästä myös kakatkin !! Tyttö taisi innostua kehuista niin paljon, että shelttimäinen tahdon-miellyttää-luonne pääsi valloilleen ja Siiri kävi pissillä melkein kaikilla sanomalehdillä mitä vaan löytyi, että saisi kehuja lisää :) Sitten se köllähti parketille nukkumaan, mistä mä kannoin sen häkkiinsä, että tajuaa sen olevan kiva paikka nukkua ja sinne se jäi koisimaan joksikin aikaa. Sitten kun heräs niin se alkoi nuuhkia lattiaa ja löysi häkkinsä vierestä sanomalehtiä, joihin se teki taas pissit! ihan älytöntä, tytsy oppi heti ekana iltana tekee paperille tarpeensa ??!!! :) Vähän aikaa leikittiin ja neiti rupesi taas nukkumaan. Kun Siiri heräili about puolen tunnin jälkeen niin menin lattialle istumaan niin tämä tulla töpsähti syliin ja alkoi mitäs muutakaan kuin nukkumaan :) Päätin käyttää ajan hyödyksi, joten teinpä siinä lattialla samalla fysiikan läksyt maanantaiksi kun toinen tuhisi sylissä.

Nyt kun kirjoitan tätä blogia niin Siirinen nukkuu tuossa lattialla jalkojen juuressa.. on se melkonen mussukka<3 Toivottavasti se malttaa nukkua myös yölläkin, sillä mua ainakin väsyttää ihan älyttömästi tää reissaaminen (on se autossa istuminen niin rankkaa..).

Siiri ottamassa nokoset<3

Kohta odotus palkitaan :)

Jooh.. päätin sitten vihdoin ja viimein saada aikaseks oman blogin. Aina ollu mielessä, että juu oishan se iha kiva bloggailla mutta kun en vain tiennyt että mistä mulla muka riittäs sanottavaa sen verran, että ihan nettiin sen kirjottas... Pienestä asti meikkifriikkinä olleena meikkiblogi tuntui omalta jutulta. Varmaan vuosi sitten sen teinkin mutta lorem ipsumin asteelle on tainnut blogi jäädä :D vaikka rakastankin meikkejä ja omistankin niitä ehkä hieman liikaa (ehheh kuten ehkä osa tietää, ei mulla kaapeista löydykään muutaku kauneuskrääsää) en mä keksis niistä oikeen sanottavaa.. Ja vaikka kaverit ovat aina kovasti kehuneet meikkejä joita olen itselleni tehnyt, nii en mä koe olevani mikää guru kertomaan muille mikä on hyvää ja mikä huonoo ja tällanen meikki on kiva.. Joten bloggaaminen on ollu aika kauan vaa mietintämyssyssä ja odotellut oikeata aihetta.

No nyt löyty nimittäin aihetta, josta on sanottavaa, sillä ylihuomenna haen kotiin maailman suloisimman karvapalleron, shetlanninlammaskoiran nimeltä Siiri <3 Vihdoin saan sen aina haaveilemani oman hännänheiluttajan, jihuu! Muutenkin menee hyvin ja elämä täynnä ihania ja rakkaita ihmisiä ja nyt tämä, niin en voisi enää olla onnellisempi :)

Ajatus omasta koirasta on mulla ollut niin kauan kuin vaan muistan. Niin monilla ystävilläni oli koira, muttei koskaan minulla, koska en saanut siihen lupaa. Kissaakaan en voinut ottaa, koska olen allerginen. Nuorempana omistin useita hamstereita, ja toki nekin olivat aivan superihania, mutta aina jäin kaipaamaan sitä vuorovaikutussuhdetta, mitä koiralta ja kissalta saisi. Toki oli palkitsevaa että hamsu uskalsi tulla kädelle ja kipitellä sylissä, mutta ei se samalla lailla tullut kertomaan että moi oot kiva, tykkään susta ja rapsuta mua, niinkuin koira tai kissa :D Ei se tullut kysymään että leikitäänkö. Silloin leikittiin kun minä otin sen häkistä. Monia koiria mulla on ollut hoidossa ja sen ajan kun ne on olleet, ne on kiintyny minuun ja seuranneet minua ja iloinneet minusta kun tulen ulkoa yms.. mutta kun OMISTAJA saapui niin minä jäin auttamatta kakkoseksi siinä kelle häntä heilui enemmän :( En voi kuvitella mitään ihanempaa kuin sen oman karvakorvan, joka iloitsee eniten aina MINUSTA, seuraa MINUA kuin hai laivaa ja tuo suloisen naamansa piristämään MINUA ku surettaa. Tällainen eläintenystävä kun olen, niin mikään ei voinut tehdä oikeasti surullisemmaksi kuin se, ettei ollut omaa lemmikkiä. Koiraa en saanut ottaa ja kissan olisin saanut, mutta kun allerginen olen, niin minkäs teet. Kyllä tuntui epäreilulta!

Nyt vihdoin ja viimein pitkien keskustelujen jälkeen lupa tuli koiraan ja voin kertoo että olin aika hypersuperiloinen sinä päivänä !!!! Tästä alkoi massiivinen koirakirjojen lainaus kirjastosta.. Aina olen collieista pitänyt, koska ne ovat niin kauniita ja lempeitä, mutta halusin pienemmän koiran. En edes pienempänä tiennyt koko sheltti-rodusta ja sitten kun sen bongasin niin johan napsahti DINGDINGDING TÄÄ ON MUN TULEVA KOIRAROTU!

Pitkän etsinnän jälkeen löytyi kasvattaja, jolla olisi vapaana soopeli tyttö. Lokakuun alussa käytiin äitin kanssa katsomassa itse ihanuutta ja molemmat oltiin ihan myytyjä pikkuisesta. Tämä vain tirsuja veteli sylissä ja oli niiiiiiin söpö<3 Siitä alkoikin pitkä (no on tuntunu ainaki ikuisuudelta!!) kuukauden odotus että päästään hakemaan nassukka kotiin. Nyt se päivä on jo lähellä ! Lauantaina eli ylihuomenna lähdetään Pikku-Siiriä hakemaan Kotkasta ja meikä on niin innoissaan että huhhuh :) Taloo on siivottu, olohuone on saanut uuden "pentuturvallisen" järjestyksen ja Mustissa ja Mirrissä on käyty visaa vinguttamassa.

Tässä kuva Käpylaakson Chezarinasta eli Siiristä 7 viikon ikäisenä. Mikä ihanuus!<3