perjantai 25. marraskuuta 2011

Kohta odotus palkitaan :)

Jooh.. päätin sitten vihdoin ja viimein saada aikaseks oman blogin. Aina ollu mielessä, että juu oishan se iha kiva bloggailla mutta kun en vain tiennyt että mistä mulla muka riittäs sanottavaa sen verran, että ihan nettiin sen kirjottas... Pienestä asti meikkifriikkinä olleena meikkiblogi tuntui omalta jutulta. Varmaan vuosi sitten sen teinkin mutta lorem ipsumin asteelle on tainnut blogi jäädä :D vaikka rakastankin meikkejä ja omistankin niitä ehkä hieman liikaa (ehheh kuten ehkä osa tietää, ei mulla kaapeista löydykään muutaku kauneuskrääsää) en mä keksis niistä oikeen sanottavaa.. Ja vaikka kaverit ovat aina kovasti kehuneet meikkejä joita olen itselleni tehnyt, nii en mä koe olevani mikää guru kertomaan muille mikä on hyvää ja mikä huonoo ja tällanen meikki on kiva.. Joten bloggaaminen on ollu aika kauan vaa mietintämyssyssä ja odotellut oikeata aihetta.

No nyt löyty nimittäin aihetta, josta on sanottavaa, sillä ylihuomenna haen kotiin maailman suloisimman karvapalleron, shetlanninlammaskoiran nimeltä Siiri <3 Vihdoin saan sen aina haaveilemani oman hännänheiluttajan, jihuu! Muutenkin menee hyvin ja elämä täynnä ihania ja rakkaita ihmisiä ja nyt tämä, niin en voisi enää olla onnellisempi :)

Ajatus omasta koirasta on mulla ollut niin kauan kuin vaan muistan. Niin monilla ystävilläni oli koira, muttei koskaan minulla, koska en saanut siihen lupaa. Kissaakaan en voinut ottaa, koska olen allerginen. Nuorempana omistin useita hamstereita, ja toki nekin olivat aivan superihania, mutta aina jäin kaipaamaan sitä vuorovaikutussuhdetta, mitä koiralta ja kissalta saisi. Toki oli palkitsevaa että hamsu uskalsi tulla kädelle ja kipitellä sylissä, mutta ei se samalla lailla tullut kertomaan että moi oot kiva, tykkään susta ja rapsuta mua, niinkuin koira tai kissa :D Ei se tullut kysymään että leikitäänkö. Silloin leikittiin kun minä otin sen häkistä. Monia koiria mulla on ollut hoidossa ja sen ajan kun ne on olleet, ne on kiintyny minuun ja seuranneet minua ja iloinneet minusta kun tulen ulkoa yms.. mutta kun OMISTAJA saapui niin minä jäin auttamatta kakkoseksi siinä kelle häntä heilui enemmän :( En voi kuvitella mitään ihanempaa kuin sen oman karvakorvan, joka iloitsee eniten aina MINUSTA, seuraa MINUA kuin hai laivaa ja tuo suloisen naamansa piristämään MINUA ku surettaa. Tällainen eläintenystävä kun olen, niin mikään ei voinut tehdä oikeasti surullisemmaksi kuin se, ettei ollut omaa lemmikkiä. Koiraa en saanut ottaa ja kissan olisin saanut, mutta kun allerginen olen, niin minkäs teet. Kyllä tuntui epäreilulta!

Nyt vihdoin ja viimein pitkien keskustelujen jälkeen lupa tuli koiraan ja voin kertoo että olin aika hypersuperiloinen sinä päivänä !!!! Tästä alkoi massiivinen koirakirjojen lainaus kirjastosta.. Aina olen collieista pitänyt, koska ne ovat niin kauniita ja lempeitä, mutta halusin pienemmän koiran. En edes pienempänä tiennyt koko sheltti-rodusta ja sitten kun sen bongasin niin johan napsahti DINGDINGDING TÄÄ ON MUN TULEVA KOIRAROTU!

Pitkän etsinnän jälkeen löytyi kasvattaja, jolla olisi vapaana soopeli tyttö. Lokakuun alussa käytiin äitin kanssa katsomassa itse ihanuutta ja molemmat oltiin ihan myytyjä pikkuisesta. Tämä vain tirsuja veteli sylissä ja oli niiiiiiin söpö<3 Siitä alkoikin pitkä (no on tuntunu ainaki ikuisuudelta!!) kuukauden odotus että päästään hakemaan nassukka kotiin. Nyt se päivä on jo lähellä ! Lauantaina eli ylihuomenna lähdetään Pikku-Siiriä hakemaan Kotkasta ja meikä on niin innoissaan että huhhuh :) Taloo on siivottu, olohuone on saanut uuden "pentuturvallisen" järjestyksen ja Mustissa ja Mirrissä on käyty visaa vinguttamassa.

Tässä kuva Käpylaakson Chezarinasta eli Siiristä 7 viikon ikäisenä. Mikä ihanuus!<3

6 kommenttia:

  1. Voiko suloisempaa olla, onnea teille!

    VastaaPoista
  2. On kyllä niin tuttu tunne kun olla saattaa :D
    6 vuotta olin vinkunu koiraa ja sitten se tuli.. ja se odotusaika tuntus niin pirun pitkältä :D
    Sitten alotin kirjottaa blogia mut nyt sekin on sit jääny mut koira on ihana! <3 :DD

    VastaaPoista
  3. Oih mikä suloisuus tämä Siiri-neiti. Mun sydän sulaa <3 Tosi hauska idea kirjoittaa hauvasta omaa blogia. Ihania kuviakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aika murunen<3 Ollaan muutaman kerran törmätty äitis kanssa, kun ollaan molemmat oltu koiria käyttämässä. Kovasti nuuhkuttelivat Choco ja Robin Siiriä, ja leikkimään ois pitänyt päästä :) Molemmat sellasia suloisuuksia <3

      Poista